Pätkätyöt

Työn ja perheen yhteensovittamisesta olen ollut kiinnostunut jo opiskeluajoista lähtien. Politiikkaankin tulin ay-toiminnan kautta. Oman perheen myötä näkemys on toki syventynyt.

Pätkätyöt tekevät elämän suunnittelusta vaikeaa. Perheen perustaminen lykkääntyy epävarmuuden takia, samoin asunnon ostaminen käy hankalaksi, kun ei ole tietoa työn jatkumisesta. Vielä hankalampi tilanne on, jos joutuu tekemään osa-aikatyötä pätkissä.
Vain harva ns. epätyypillisessä työsuhteessa oleva on sen itse valinnut. Osa toki on, joillakin se sopii elämäntilanteeseen.
Naisvaltaisilla aloilla työsuhteiden pätkimisestä ei päästä eroon ennen kuin vanhemmuuden kustannukset on jaettu tasan kaikkien työnantajien kesken. Nyt nuoria naisia syrjitään työmarkkinoilla – äitiyslomalle jää nainen ja sairastunutta lastakin hoitaa usein äiti. Ei riitä, että isiä houkutellaan pitämään enemmän isyyslomia ja vanhempainvapaita, vaikka se tärkeää onkin. Ehdotus vanhempainrahan maksamisesta isälle 90 % palkasta ja äidille 80 % palkasta syrjii myös naisia. Etenkin kun naisten palkat ovat keskimäärin miehiä alempia ja sitten maksuprosenttikin olisi matalampi. Tehokkaampi ja tasa-arvoisempi tapa olisi lisätä sellaisten vanhempainvapaiden määrää, jotka vain isä voi pitää. Isän vapaiden ei pitäisi vähentää äidin oikeutta vapaaseen vaan lisätä vanhempainvapaan maksimikestoa.

Vanhemmuuden kustannukset on jaettava tasaisesti kaikkien työnantajien kesken.
Perustulo antaisi turvaa epätyypillisissä työsuhteissa elävän arkeen. Perustulon avulla voidaan lisätä työnteon kannattavuutta, myös lyhyempi tai osa-aikainen työ kannattaisi ottaa vastaan nykyistä paremmin. Nyt voi olla mahdotonta ottaa vastaan lyhytaikainen sijaisuus, kun se ”keskeyttää” käytännössä sosiaaliturvan maksatuksen. Mm. työttömyyskorvauksen saanti voi viivästyä jopa 3 kuukautta.

Hoiva-aloja uhkaa suuri henkilökuntapula. Muutamassa vuodessa eläköityy suuri joukko, heistä tulee vähitellen myös palveluiden tarvitsijoita.
Tilanne pahenee ellei alan palkkatasoa saada nykyistä kilpailukykyisemmäksi. Nyt alan matalat palkat aiheuttavat osaltaan sen, että edes opiskelijoita ei saada tarpeeksi. Moni myös vaihtaa alaa.
Ellei tekeviä käsiä ole, ei laadukasta hoitoa kyetä antamaan. Mm. hoitotakuu ei nytkään toteudu kaikkialla, kun hoitajapulan vuoksi suljetaan kesäksi leikkaussaleja ja osastoja.

Vuorotyö lisääntyy monella alalla. Minusta kehitys ei ole hyvä. On aloja, joilla vuorotyötä on alan luonteen vuoksi oltava paljon, mutta vuorotyö lisääntyy myös tehtävissä joissa niin ei ole.
Vuorotyö sinänsä rasittaa. Lisäksi se hankaloittaa työn ja perheen yhteensovittamista. Etenkin epäsäännöllinen kolmivuorotyö hankaloittaa harrastamista, opiskelua ja elämän suunnittelua muutenkin.
Yksilöllisen siirtymisen esimerkiksi kolmivuorotyöstä päivätyöhön pitäisi olla nykyistä helpompaa.

Eläköityminen on tosiasia myös ay-toimijoiden joukossa. Jos liitoissa ei saada mukaan uusia nuoria toimijoita, ei ay-toiminnankaan tulevaisuus näytä hyvältä. Onneksi tosiasiat näyttävät herättävän myös ammattiliittotoimijoita. Olen muutaman vuoden aikana huomannut, että nuorten asioita ajavat jo aika monet kauankin mukana ay-toiminnassa olleet, eivät vain nuoret itse.